VETÄMINEN
Rotumääritelmän mukaan newfounlandinkoira on raskaiden taakkojen
vetämiseen tarkoitettu vetokoira sekä vesikoira. Newfoundlandinkoiran
alkuperäinen työtehtävä oli nimenomaan erinäisten
taakkojen vetäminen: metsurit käyttivät koiria kuljettamaan
kaadettuja puita metsästä. Koska puut olivat jättimäisiä
ja painavia, yhtä puuta saattoi vetää jopa neljätoista
koiraa. Toinen tärkeä tehtävä oli postin ja elintarvikkeiden
kuljettaminen uudisasukkaille. Englannissa newfoundlandinkoiria käytettiin
kalasaaliiden ja muiden myyntitavaroiden kuten maidon, leivän, hedelmien
ja vihannesten kuljettamiseen satamakaupungeista Lontooseen.
Aktiiviset nf-harrastajat vedättävät lapsia pulkassa eri
tapahtumissa, ja monet nf-koirien omistajat hankkivat koiralleen vetovälineet,
ja nauttivat vahvasta veturistaan kotioloissa. Landseerhan on newfoundlandinkoiran
mannermainen versio, joten vetäminen on varmasti silläkin verissä.
Koiran mielestä vetäminen on huvia, ja omistajalle siitä
voi olla oikeasti hyötyä: koira vetää talvella lapsia
pulkassa, kesällä voi lastata kärryihin nurmikon leikkuujätteet
ja antaa koiran kiskoa kärryt kompostin ääreen, syksyllä
sama pätee puusta pudonneisiin lehtiin. Useimmat koirat työskentelevät
häntä heiluen ja innokkaasti. Niistä on hauskaa auttaa sinua
mitä erilaisimmissa tilanteissa.
TOTTELEVAISUUSKOKEET
Jokaisenkoiran omistajan velvollisuuksiin kuuluu peruskouluttaa koiransa
yhteiskuntakelpoiseksi. Erityisen tärkeää on, että landseerin
kokoisen koiran koulutuksesta on huolehdittu. Yhteiselämä kotona
ja lenkkipoluilla sujuu silloin paljon paremmin. Alkuun pääsee
menemällä paikallisen koirakerhon tottelevaisuuskoulutukseen,
jossa saat koulutusvinkkejä ja koirasi tottuu muihin koiriin. Samalla
saatat innostua uudesta harrastuksesta: tottelevaisuuskokeista.
Toko on kaikille
koiranohjaajille jakoiraroduille tarkoitettu koemuoto, jossa mitataan
koiran osaamista ja hallittavuutta eriliikekuvioissa, sekä koiran
ja ohjaajan yhteistyötä. Kynnys kilpailemiseen ei ole kovin
suuri: kuka tahansa, jolla on peruskoulutettu ja hallinnassa oleva koira,
voi periaatteessa osallistua alokasluokkaan pienen taitojen hionnan jälkeen.
Jos taas kiinnostuu kilpailemisesta, niin tokossa on hyvä myös
edetä. Luokkia on neljä: alokas,- avoin,- voittaja- ja erikoisvoittajaluokka.
Siinä missä alokasluokassa käydään läpi
aivan normaaleja koiran perushallintaan liittyviä liikkeitä
- kuten paikalla makuu, luoksetulo, maahanmeno - niin ylemmissä luokissa
liikkeet ovat jo monitahoisia kilpailuliikkeitä, joiden opettamiseen
saa paneutua vaihe vaiheelta.
AGILITY
Agility on kaikille roduille avoin harrastusmuoto. Sen tarkoituksena on
kehittää koirien motoriikkaa ja ohjattavuutta antamalla niiden
suoriutua erilaisista esteistä. Se on kehittävää ja
urheilullista ja edistää koirien yhteiskuntakelpoisuutta. Urheilumuoto
edellyttää koiran ja ohjaajan hyvää yhteisymmärrystä
ja on parhaimmillaan parin täydellistä yhteistoimintaa. Agility
on noussut kymmenessä vuodessa maamme suurimmaksi koiraharrastukseksi.
Koirat suorittavat erilaisia esteitä radalla ohjaajan käskyjen
tai neuvojen mukaan. Rata on 20 x 40 m ja suoritettavia esteitä tulee
radalla n. 16-20. Koira on aina vapaana suorittaessaan rataa ja siksi
koiran tuleekin olla hyvin ohjaajansa hallinnassa ennen kilpailuihin menoa.
Agilityyn kuuluvia esteitä ovat kontaktiesteet puomi, keinu ja A-este.
Jokaisessa näissä esteissä on eri värillä maalattu
osa sekä alussa että lopussa eli ns. kontaktialue. Koiran on
kilpailuissa koskettava vähintään yhdellä tassulla
jokaiseen kontaktialueeseen, muuten se saa viisi virhepistettä. Kontaktit
tulee opettaa koiralle alusta asti huolellisesti, sillä tähän
kompastuu monen koiran mahdollinen menestys. Koirien lempiesteiksi tavallisesti
muodostuvat putki ja pussi, joiden läpi saa pyyhältää
vauhdilla. Eniten radalla on hyppyesteitä. Tavallisten rimahyppyjen
lisäksi käytetään muuria, rengasta ja pituushyppyä.
Lisäksi rimahypyistä voidaan rakentaa okseri, kaksois- tai kolmoishyppy.
Hyppääminen rasittaa rankasti koiran etupäätä
ja liiallista hypyttämistä pitäisi välttää
nuoren tai sairaan koiran kanssa. Lonkkavika, kyynärpää-
ja polviongelmat voivat aiheuttaa koiralle turhaa tuskaa hypätessä.
Agilityä voi harrastaa lähes minkä rotuisen koiran kanssa
tahansa. Landseer painaa huomattavasti enemmän kuin belgianpaimenkoira
tai bordercollie, joten mikäli aikoo päästä lajin
huipulle, kannattaa valita landseeria kevytrakenteisempi ja ketterämpi
koiria. Omaksi ilokseen ja realistisilla kilpailutavoitteilla voi toki
kilpailla lansunkin kanssa.
PELASTUSKOIRATOIMINTA
Pelastuskoiratoiminta on kaikille roduille avointa. Pelastuskoira on koulutettu
löytämään kadoksissa olevia ihmisiä. Nämä
voivat olla joko romahtaneen talon raunioihin hautautuneita tai metsään
eksyneitä. Koulutettu koira etsii ja löytää sekä
maan alta että päältä. Keskivertokoiralla on nenässään
suunnilleen 220 miljoonaa hajureseptoria. Pelastuskoira koulutetaan kolmeen
eri lajiin: henkilöhaku, jäljen ajaminen sekä raunioetsintä.
Jälkikoira lähetetään etsimään ihmistä
sellaiselta alueelta, jolla todennäköisesti ei usea ihminen
ole liikkunut. Se haistelee maata ja huomatessaan maan hajun muuttuneen,
se lähtee seuraamaan hajuvanaa löytäen sen lopusta kävellessään
jälkiä jättäneen ihmisen.
Hakukoira lähetetään alueelle, jossa on jo liikkunut paljon
ihmisiä ja jälkiä on siten runsaasti. Sille osoitetaan
etsittävä alue, ja se haistelee alueella liikkuessaan ilmasta
ihmisen hajua. Kun haju kantautuu sen nenään, se seuraa hajua
ja ilmoittaa ohjaajalleen kun ihminen on löytynyt. Yleensä ilmoittaminen
tapahtuu siten, että koira jää haukkumaan löytämänsä
ihmisen viereen niin pitkäksi aikaa että ohjaaja ehtii paikalle.
Rauniokoiran työpaikka löytyy lähinnä sortuneista
rakennuksista. Se haistelee maan päälle tunkeutuvia ihmisestä
lähteviä hajuvanoja ja ilmoittaa haukkumalla, kun ihminen on
löytynyt.
LANDSEERILLA ON PK-OIKEUDET, PALVELUSKOIRALAJEIHIN
PÄÄSET TUTUSTUMAAN SUOMEN PALVELUSKOIRALIITON SIVUILLE:
http://www.palveluskoiraliitto.fi/
Kirjoittanut Marika Mäntylä, sovittanut landseermaisemmaksi
Hanna Tyrkäs
|